Tänään kirjoittelen nopeuden ja röyhkeyden merkityksestä nykyaikaisessa sodankäynnissä.
Nykyaikainen teknologia mahdollistaa tiedustelun kohteille ilman varsinaista joukkojen lähettämistä aiotulle toiminta-alueelle. Tämän lisäksi nykyaikainen aseistus ja nopeat siirtymä menetelmät mahdollistavat nopeat painopisteen muutokset ja pienelläkin joukolla hurjan tulivoiman.
Esimerkkinä on hyvä käyttää venäläistä maahanlaskuprikaatia. Prikaati on ammattisotilaista koottu, kevyillä vaunuilla mekanisoitu, nopean liikkuvuuden ja hyvän tulivoiman omaava yhtymä joka kykenee itsenäiseen toimintaan. Se siirtyy toiminta-alueelleen ilmakuljetuksin ja suorittaa siellä saamansa tehtävän saaden tukea ilmavoimilta. Kohteet lienevät etukäteen maalitettuja ja toiminta on harjoiteltu ennen tehtävään lähtöä mahdollisimman samankaltaisella paikalla.
Tälläisen joukon käytössä suurimman huolen tuottaa joukon huolto. Mekanisoidun joukon huoltaminen vaatii valtavasti voimavaroja ja resursseja. Lisäksi joukko jolla ei ole maayhteyttä omaan alueeseen joudutaan huoltamaan ilmasta jolloin ilmaherruus on saavutettava toiminta-alueella heti.
Nämä ongelmat on pyritty minimoimaan nopeudella. Edellä mainittu prikaati on Yhdysvaltalaisen alan sivuston mukaan 24 tunnin lähtövalmiudessa tehtävälle. Tärkeisiin kohteisiin on huhuttu jopa 6h lähtövalmiudesta.
Venäläisen turvallisuuspoliikan periaatteena on että venäjän federaatio saa puolustaa kansalaisiaan missä päin maailmaa tahansa. Tämä antaa suuren toimivallan ja mahdollisuuden lähettää joukkoja jouhevasti ilman sen kummempia byrokraattisia sekoiluita. Kaikella tällä pyritään siihen, että kohteena oleva valtio, alue tai organisaatio ei ehdi valmistautua mitenkään prikaatin iskuun.
Kaikkialla maailmassa on nähtävillä saman kaltainen kehitys. Suurten massa-armeijoiden perustamiseen ja ylläpitämiseen menee valtavasti aikaa ja resursseja. Pitkät konfliktit kuormittavat taloutta ja yhteiskuntaa merkittävästi. Parempana ratkaisuna nähdään nopeassa valmiudessa oleva kyllin suuri joukko jolla pystytään suorittamaan tarvittavat sotatoimet ilman että koskaan tarvitsisi perustaa kaikkia joukkoja.
Pienien valtioiden armeijat ovat riippuvaisia isompien tuesta tai omasta voimakkaasta reservistä. Pohjoismaista Ruotsi on ajanut alas puolustusvoimiaan voimakkaasti ja keskittyy tulevaisuudessa kansainvälisiin tehtäviin. Suomenlahden eteläpuolella luotetaan vahvasti siihen, että NATO tulee tarpeen vaatiessa apuun. Täytyy kuitenkin muistaa että NATO:n päätöksen teko ottaa aikansa ja nopeilla joukoilla pieni maa on miehitetty hyvin nopeasti. Valtauksen suorittanut joukko ehtii asettua puolustukseen ennenkuin liittouman joukot vaikuttavat alueella edes tiedustelulla.
Pienien valtioiden haasteeksi noussee tulevaisuudessa löytää sopiva tasapaino liittolaisten, reservin ja omien nopean valmiuden joukkojen välillä. Nykystandardein vajaassa viikossa taisteluvalmis joukko on jo pahasti myöhässä. Taisteluvalmius pitäisi olla välittömästi perustamisen jälkeen. Optimitilanne olisi että ei tarvitsisi perustaa mitään vaan joukko olisi jo olemassa.
Suomessa on käynnistetty puolustusvoimauudistuksen valmistelut. Toivottavasti poliitikot ovat perillä nykyaikaisen sodankäynnin nopeudesta ja antavat päätöksiä tämän mukaisesti.
Suomella ei ole varaa laskea omaa kykyään puolustautua. Avun saaminen on kyseenalaista ja vaikka sitä saataisiin niin sen saapuminen kestää huomattavan kauan. Kokonaisuutena ajatellen vanha sotilaslatteus, tuli ja liike, ovat saaneet aivan uuden merkityksen tänä päivänä.
Isku tulee niin nopeasti että siihen on vaikea reagoida ja se tulee niin syvälle että se vaikuttaa väistämättä tärkeisiin kohteisiin.
